Kovin harvoin tulee ajatelleeksi, miten paljon kaikenlaista sälää sitä tarvitsee näiden pienten söpöläisten pitämiseksi söpöläisinä. Laatikoihin on kertynyt vähän sitä sun tätä, kaikenlaisia työkaluja ja vimpaimia, mitkä ovat osoittautuneet jos nyt eivät korvaamattomiksi niin ainakin hyödyllisiksi ponien restauroinnissa ja myös kustomoinnissa.

Tässä lyhyesti minun työkalusettini, josta ihan taatusti on unohtunut jotakin (jonka luultavasti lisään myöhemmin). Pahoittelut ei-niin-hyvälaatuisista kuvista; olen jumiutunut digikamera-aikakauteen, ja kamerallani alkaa jo olla ikää.

Aloitetaan kello kahdestatoista ja siirrytään myötäpäivään:
- Teippaajan veitsi; mattopuukkokin käy, mutta iso sellainen on kömpelö käyttää. Ponien pään irrottamiseen. Tällä teet myös kätevästi syvät haavat sormiin, jos ote sattuu lipsahtamaan.
- Sakset. Vanhan harjan leikkaamiseen, jos se on määrä vaihtaa. Kun harjan leikkaa ihan nysäksi, harjaskolot eivät vaurioidu, kun karvanjämät revitään pois pään sisäpuolelta. Nämä sakset ovat aika isot, pienemmillä pärjää paremmin. 
- Kapeakärkiset pihdit: yhdet suorakärkiset, toiset käyräkärkiset. Näillä nyhdetään ponin harjanjämät irti pään sisäpuolelta ja kaivetaan häntä ulos. 
- Sivuleikkurit. Häntäniittien avaamiseen, jos halutaan säilyttää vanha häntäniitti tai käyttää häntä esim. harjasmateriaalina.
- Pienet sakset, samaan tarkoitukseen kuin edellinen työkalu.
- Kynsileikkurit. Osittain parturoidun ponin harjasplugien katkomiseen ihan juuresta, jos päätä ei haluta irrottaa. 

 

Puhdistukseen:
- Patapatalla lähtee pippurilika todella kätevästi! 
- Tehosieni/taikasieni on hyvä ponien pintapuhdistukseen. Tällä lähtee sitten myös maalit, jos tarpeeksi hankaa.
- Vanha hammasharja ponien sisäpuolen kuuraamiseen. (Älä pese hampaita samalla harjalla.)

 

Tästä sitten reroottaamiseen:
- Pussinsulkijoita jouhinippujen kurissa pitämiseen. 
- Eri kokoisia, mutta mahdollisimman pieniä, paplareita (osa katkotuista mehupilleistä tehtyjä) ja hiuspinnejä jouhien kihartamiseen. Tähän tarvitsee lisäksi kiehuvaa vettä, johon paplareihin kiedotut karvat kastetaan.
- Eripaksuista rautalankaa häntien sitomiseen, roottaamiseen ja hännän paikalleen vetämiseen. Ekstraohutta rautalankaa on hyvä käyttää roottaamiseen silloin, kun ponin harjaskolot repeävät helposti. 
- Reroottaustyökalu sekä varaneuloja (joista pitää itse leikata silmän kärki pois).
- Irrotettuja häntäniittejä ja -prikkoja, jos haluaa kasata hännän á la original.
- Nastoja harjaskolojen laajentamiseen.

 

Vesivärisetti ja toinen vanha hammasharja repinkkaukseen tai jouhien liukuvärivärjäykseen.

 

Maalien korjailuun tai kustomointiin:
- Maalia. Pirusti maalia, koska jos et käytä näitä maalitötsiä parin kuukauden kuluessa avaamisesta, ne kovettuvat tai sitten purkin sisäosa jakaantuu mystisesti kahdeksi: värittömäksi lääryksi ja kivikovaksi väriköntiksi purkin pohjalle. Maalin täytyy olla notkeaa, jotta etenkin pienten yksityiskohtien maalaaminen onnistuu.  Game Colorit / Warpaintit ovat ihan jees, Citadelin maalit toimivat myös. Myös mattalakka ja kiiltolakka tulevat tarpeeseen.
- Sekoitusastioita. Jos sinulla on pieniä lapsia ja syötät heille purkkiruokaa, ota ihmeessä purkkien kannet talteen; ne ovat erinomaisia maalinsekoitusastioita, eikä niitä edes tarvitse pestä, vaan ne voi heittää roskikseen.
- Kymmenkunta eri kokoista pensseliä. Vähintään kaksi, mieluiten kolme, jokaista kokoa. Miksikö? Koska etenkin kapeat, yksityiskohtien maalaamiseen tarkoitetut pensselit ovat yleensä vaihtokunnossa 5-10 maalauskerran jälkeen, eikä mikään ota päähän enempää kuin se, että sinulla on vielä puoli symbolia tai 1/4 silmää maalaamatta, ja suti muistuttaa jo entisen isännän parranreuhkaa. Jos sinulla on useampi varastossa, ei tarvitse lähteä kesken kaiken kauppaan, vaan voit nakata huonon pensselin mäkeen ja jatkaa työtä uudella. Et pysty maalaamaan hyviä silmäripsiä, jos pensselin karvat sojottavat mikä minnekin. Et vaan pysty. 

 

Laaja varasto ponikarvaa. Mieluiten yksi pussi jokaista yleisintä sävyä, esim. Wisteria, Heartthrob, Pussycat, Water Nixie, Virgin Snow. Kannattaa myös ehdottomasti säilyttää vanhat, hyväkuntoiset ponihännät; niitä voi käyttää toisille poneille.

Ja lopuksi: Näppärät sormet ja toisinaan ruista ranteeseen, sillä ponien päät voivat olla yllättävän tiukassa.

Ja paljon, paljon, PALJON kärsivällisyyttä =)