Tämä on sitten ihan pimeä uni.

Olin taas koulussa - lukiossa kai. Minulla oli kaamea vessahätä ja menin vessaan. Vain yksi vessakoppi oli vapaana, ja kun menin sinne, huomasin, että pönttö tulvi yli reunojensa. Ei kiitos! Sitten kurkkasin roskikseen. Huomasin sieltä pilkistävän läpinäkyvän muovipussin ruttuisten käsipyyhkeiden joukosta. Ja pussin vieressä oli kirkkaanpunainen feikkiponi.

Kumarruin lähemmäs ja kauhaisin käsipyyhkeitä sivuun. Muovipussi paljastui niiden alta. Pussissa oli kymmenkunta feikkiä ja pari aitoa ponia, ja niiden lisäksi pari kourallista pientä ponitavaraa: tuttipulloja ja Tutti Fruttin mukana tulleen juhlasetin tavaroita, mukeja, lautasia, kakunpaloja jne.

Otin pussin roskiksesta ja aloin tutkia sen sisältöä. Ponit olivat ihan kunnossa, joku oli vain heittänyt ne roskiin. Erottelin aidot ponit (sieltä löytyi haaleanpinkki Sweet Stuff, joka tuoksui mansikalle) ja aidot ponitavarat ja panin ne reppuuni. Sitten löysin roskiksesta vielä lisää ponitavaraa! Aina, kun meinasin lähteä, löysin vielä pari ponia tai yhden pikku pussin poniromppeita. Loppujen lopuksi reppuni pullisteli poneista. Ajattelin, että tämä on onnenpäiväni - ja sitten ajattelin että hitto, tämä on kuitenkin unta.

Sitten yhtäkkiä olinkin tuulisella kukkulalla, jossa kasvoi harvassa mäntyjä. Rinne vietti alaspäin. Oli kesäilta ja hämärsi. Ja sitten tässä kohtaa mielikuvitukseni rupesi tosissaan laukkaamaan. Yhden männyn takaa ilmestyi kalpea mies, joka muistutti Magic the Gathering -korteissa esiintyvää Commander Greven il-Veciä; hänellä oli kädessään veitsi, ja hän halusi minun palauttavan ponit sinne mistä olin ne löytänytkin. En suostunut, vaan tappelin vastaan. Sain veitsestä käsivarteeni ja jalkaani.

Sitten mieheni ilmestyi paikalle. Samassa poneja vaativia kavereita olikin kaksi, se kalpea mies ja pikkutyttö. Minä ja mies lähdimme juoksemaan karkuun. Edessäpäin häämötti talo, jossa olisimme turvassa, kunhan vaan ensin pääsisimme ovesta sisään. Juoksimme ja juoksimme. Mies meni kaukana edellä, mutta minä laahustin kuin siirapissa. Se pieni tyttö saavutti minua koko ajan.

Sitten räpyttelin käsivarsiani ja lähdin lentoon. Ponit olivat yhä repussani. Lensin pakoon vainoojiani, lensin aina talon ovelle saakka ja aukaisin sen avaimillani. Pujahdimme sisään mieheni kanssa. Sitten huomasimme, että se pinkki Sweet Stuff oli pudonnut repustani ja jäänyt tielle lojumaan. Mies syöksähti hakemaan sen ja palasi sitten takaisin turvaan. Ponit olivat meidän!

Tämmöistä viime yönä. :D