Trokarit ovat ihmisiä, jotka etsivät halpoja tuotteita esim. kirpputoreilta ja huutokaupoista ja myyvät tuotteet sitten eteenpäin korkeammalla hinnalla. Ponikeräilyn piirissä nämä ihmiset ovat ärsyttävän tuttuja. Useat keräilijät ovat kertoneet nähneensä, että joku kiertää koko kirppiksen läpi ja ostaa kaikki muoviponit ja -hevoset, ja seuraavana päivänä samat ponit ovat ostajan omassa pöydässä myytävänä - tuplahinnalla. Huutonetissäkin homma toimii: poneja ostellaan halvalla hinnalla ja sitten ne lätkäistään omalla tunnuksella myyntiin kahta kalliimmalla, vaikka niitä ei edes olisi kunnostettu mitenkään.

Paratiisikartanolla liikkuu tällä hetkellä todennäköisesti ainakin yksi trokari. Eräs käyttäjä oli kertonut myyneensä tälle kaverille huonokuntoisia poneja alle 5 euron kappalehintaan, ja pian kauppojen jälkeen samat ponit olivat päätyneet huutonetin listoille tupla- tai triplahinnalla - samassa kunnossa, eli likaisina ja karvat leikattuina. Minusta tämä on niin saatanan törkeää ettei sanat riitä. Eikö kaverille ole tullut mieleen, että keräilijät voisivat haluta ostaa ne ponit halvemmallakin? Sitä paitsi itse en edes kehtaisi ruveta pyytämään mistään kynitystä ja likaisesta Tootsiesta kahdeksaa euroa, vaikka se kuinka olisi valkoinen variantti. Saati sitten valkokarvaisesta Little Flitteristä yli kahtakymppiä! Voi äly!

Toisekseen minua ottavat päähän ihmiset, jotka luulevat saavansa ponikunnostuksia ja kustomeita suunnilleen ilmaiseksi. Viime aikoina on tullut ihmeen paljon yhteydenottoja, joissa halutaan lähettää poneja kunnostukseen tai sitten tahdotaan ostaa tuo ja tuo kustomi, mutta sitten kun ilmoitan hinnan, asiakas häviää kuin pieru Saharaan. Olisi piru vie edes kohteliasta ilmoittaa, että ei nyt sittenkään ole varaa.

Ja tietysti tähän samaan vitutuskategoriaan kuuluvat ihmiset, jotka huutavat poneja huutiksesta tai varaavat koneja viikkokausia ja sitten sanovat etteivät sittenkään halua niitä. Jättäisivät huutamatta/varaamatta, jos ei ole rahaa, perkele!

Ugh, olen puhunut.