Seuraavassa hetkessä olinkin jo singahtanut päiväkodin tädin luokse kysymään, saisinko napsia tuolta kasasta nuo vanhat ponit mukaani, jos tuon tilalle uusia poneja. Sain luvan, ja seuraavana päivänä kävin kaivamassa mukaani nämä pari takkutukkaa. Sinne jäi vielä muutama inhoyleinen ja huonokuntoinen poni, mm. Pony Bride, Lemon Drop ja Peachy. Tilalle vein siistejä G3-poneja.

Vasemmalla Steamer ja oikealla se Munchy, jota katsellessani luulin aluksi, että näen taas todentuntuista poniunta. 

Molemmat olivat likaisia ja Steamerilla on pari syöpäpistettä, mutta muuten ne ovat hyväkuntoisia. Kummallakin oli silmissä kulumaa ja tietysti jouhet takussa.

Munchyn silmissä oli tälle poselle tyypilliset kulumajäljet ja sen jalat olivat sen verran vinkkarallaan, ettei poni pysynyt pystyssä. Etutukka oli saksittu pois ja jouhet olivat pahasti haalistuneet ja takkuiset.

Likakerroksen alta paljastui kuitenkin ihan nätti tamma:

Jouhet eivät tuosta paljon kaunistuneet, mutta en viitsi tehdä sille uusia, koska karvat ovat kuitenkin täysmittaiset. Panin silmiin vähän korjausmaalia ja otin hännästä hitusen verran karvaa otsatukkaan. Tämä poni pääsee kokoelmaan.

Sitten Steamer:

Tämänkin silmiä piti maalailla vähän. Ja kuten tyypillistä, häntä on haalistunut vitivalkoiseksi ja harja on pysynyt pinkkinä. Jostain syystä Steamerilla usein haalistuu vain jompi kumpi. Tämä päätyy varmaan myyntiin, sillä minulla on jo Steamer, joka on vieläpä paremmassa kunnossa kuin tämä yksilö.

Kaiken kaikkiaan hienot löydöt, ja kiitokset päiväkodin työntekijöille siitä, että sain tehdä vaihtokaupat. Ja veikkaanpa, että päiväkodin lapsetkin ovat tyytyväisempiä uudempiin poneihin prinsessamaisine tinseliharjoineen :)

Ainakin Prismoihin on saapunut äskettäin uusintapainos ekasta Rainbow Ponies -sarjasta, joka alun perin julkaistiin vuonna 1983. Sarja lienee jatkoa aiemmin julkaistulle Collector Ponies -kokoelmalle, jossa kuudesta ekasta ponista tehtiin uusi erä My Little Ponyn 35-vuotistaipaleen kunniaksi. Tulossa on vielä kakkosvuoden Unicorns & Pegasi -ponit ja sen jälkeen toivottavasti lisää.

Meidän lähi-Prismassa oli tarjolla vain Parasol, Starshine, Skydancer ja Windy, joten ei tarvinnut kauaa miettiä, minkä ponin valitsen. Se oli tietenkin jo lapsuudesta tuttu Starshine, siskoni eka poni, josta olin penskana niin kade että silmissä vihersi. 

Ponit ovat vahvasti hajustettuja, mikä ainakin omasta mielestäni on pitkä miinus. Starshine tuoksuu vaniljalle. Tuoksu on kyllä ihan miellyttävä eikä liian esanssimainen, mutta jos ponin ottaa paketista, koko huone haisee vaniljalle, mikä taas ei ole pidemmän päälle kovin kivaa. Pohdin, lientyisikö haju hiukan, jos ponin sulkisi ruokasoodapussiin viikoksi tai pariksi.

Paketissa on mukana tarra, kampa ja harja, ja ponin hännässä on tutusta satiininauhasta tehty rusetti. Logo ja paketin grafiikat ovat peräisin 80-luvulta. Kuvatut ponit ovat suloisen pyöreitä ja töppöjalkaisia kuten niiden pitääkin olla. 

Noin ensinäkemältä aika monella ponilla oli jo paketissa ollessaan melko selvä sävyero pään ja kehon välillä, mikä kertoo ehkä materiaalien ja/tai tuotannon matalammasta laadusta vanhoihin poneihin verrattuna. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten nopeasti nämä ponit saavat syöpää tai ikälaikkuja.

Enivei, pitihän se ottaa paketista pois, ihan vain vertailun vuoksi. 

Starshine vm. 1983, saanko esitellä Starshinen, vm. 2018.

(Pikku trivia: kumpi on kumpi? :-D )

Ponin muotti on prikulleen sama. Ilahduttavasti myös silmien ja jouhien sävyt on pyritty pitämään lähes samoina kuin alkuperäiset. Ainoa selkeä ero on symbolissa, joka on tällä uudella Starshinella selvästi suurempi kooltaan ja keltaisempi kuin alkuperäisen Starshinen enemmänkin platinanvärinen tähti. Uusi poni on hohtavan valkoinen. (Toki vanhakin poni on alun perin ollut hohtavan valkea, mutta ikä on sitä hiukan kellastuttanut...) Materiaali tuntuu jämäkältä ja aika lailla samalta kuin vanhankin ponin. Harja on ehkä ohuempi kuin vanhalla Starshinellä ja jouhet alkavat kauempaa jättäen otsan hieman kaljun näköiseksi. Etutukka löytyy. Häntä näyttää yhtä paksulta kuin alkuperäisellä ponilla, mutta se on sentin pari lyhyempi. 

Tässä muutama vertailukuva.

Kavionpohjan teksteissä on eroa. Alkuperäisellä ponilla on leimat vain takakavioissa, ja niissä lukee: (C) '83 HASBRO PAT. PEND. / HONG KONG. Uudella Starshinellä tekstiä on kaikissa kavioissa: (C) 2017 HASBRO / MADE IN CHINA / THE BRIDGE DIRECT 09218ZD. Ylös nostetun kavion pohjaan on painettu My Little Pony samanlaisella fontilla kuin se lukee paketin logossa. 

Tuoreen Starshinen kaulasaumaa ei myöskään ole liimattu, joten pää pääsee pyörimään vapaasti.

Ehkäpä insinöörit eivät kuitenkaan suunnitelleet tätä ihan loppuun asti, ainakaan tälle muotille...

Joka tapauksessa poni on tervetullut lisä kokoelmaani. Hankin varmaan jossain vaiheessa koko sarjan :)

Ai niin, ja eilen kotiutui myös Sunspot:

Nämä nököttivät hyllyllä ja bongasin ne heti kun astuin ovesta sisään: Rosette ja Songster.

Nämä eivät ole mitään erikoisia, vaan aika tavisponeja, mutta eivät sentään niin inhoyleisiä kuten vaikkapa shy pose Confetti tai Lemon Drop. Ovat vielä erinomaisessa kunnossakin. Kerrankin siis kävi tuuri! 

Rosetella on alkuperäiset kiharat tallella, ja kroppa on lähes täysin tahraton. 

Songsterin mekanismi ei toimi. Kehossa on pari pientä neulanpistomaista jälkeä, mutta muuten tämä on hienossa kunnossa.

Nämä tässä ovat Breezie-poneja. Ne ovat kolmossukupolven pikkuisia erikoisponeja, joita sai sekä ponipakettien mukana että erikseen kolmen paketeissa. En muista, oliko näitä saatavilla Suomessa, mutta joka tapauksessa niitä näkyy aika harvoin myytävänä. Olenkin etsiskellyt näitä pikkuisia jo aika kauan.

Breeziet ovat pikkuisia - korkeus jotain 4-5 cm -, siroja ja pyöreäpäisiä. Itse asiassa ne muistuttavat hiukan Ponyville-poneja, paitsi että näillä on kauniimman muotoinen pää. Breezieillä on perhosmaiset kankaiset siivet ja otsassa tuntosarvet. Pää ja kroppa ovat harmillisen usein muuttuneet eri sävyisiksi (kuten kuvan Azalea Bloomilla). 

Zipzee

Azalea Bloom

Meadow Moon

Silly Lilly

Honeydew Hum

Parivuotias poikani näki nämä ensi kertaa ja totesi heti: "Ötökkäponi!"

Tässä lyhyesti minun työkalusettini, josta ihan taatusti on unohtunut jotakin (jonka luultavasti lisään myöhemmin). Pahoittelut ei-niin-hyvälaatuisista kuvista; olen jumiutunut digikamera-aikakauteen, ja kamerallani alkaa jo olla ikää.

Aloitetaan kello kahdestatoista ja siirrytään myötäpäivään:
- Teippaajan veitsi; mattopuukkokin käy, mutta iso sellainen on kömpelö käyttää. Ponien pään irrottamiseen. Tällä teet myös kätevästi syvät haavat sormiin, jos ote sattuu lipsahtamaan.
- Sakset. Vanhan harjan leikkaamiseen, jos se on määrä vaihtaa. Kun harjan leikkaa ihan nysäksi, harjaskolot eivät vaurioidu, kun karvanjämät revitään pois pään sisäpuolelta. Nämä sakset ovat aika isot, pienemmillä pärjää paremmin. 
- Kapeakärkiset pihdit: yhdet suorakärkiset, toiset käyräkärkiset. Näillä nyhdetään ponin harjanjämät irti pään sisäpuolelta ja kaivetaan häntä ulos. 
- Sivuleikkurit. Häntäniittien avaamiseen, jos halutaan säilyttää vanha häntäniitti tai käyttää häntä esim. harjasmateriaalina.
- Pienet sakset, samaan tarkoitukseen kuin edellinen työkalu.
- Kynsileikkurit. Osittain parturoidun ponin harjasplugien katkomiseen ihan juuresta, jos päätä ei haluta irrottaa. 

Puhdistukseen:
- Patapatalla lähtee pippurilika todella kätevästi! 
- Tehosieni/taikasieni on hyvä ponien pintapuhdistukseen. Tällä lähtee sitten myös maalit, jos tarpeeksi hankaa.
- Vanha hammasharja ponien sisäpuolen kuuraamiseen. (Älä pese hampaita samalla harjalla.)

Tästä sitten reroottaamiseen:
- Pussinsulkijoita jouhinippujen kurissa pitämiseen. 
- Eri kokoisia, mutta mahdollisimman pieniä, paplareita (osa katkotuista mehupilleistä tehtyjä) ja hiuspinnejä jouhien kihartamiseen. Tähän tarvitsee lisäksi kiehuvaa vettä, johon paplareihin kiedotut karvat kastetaan.
- Eripaksuista rautalankaa häntien sitomiseen, roottaamiseen ja hännän paikalleen vetämiseen. Ekstraohutta rautalankaa on hyvä käyttää roottaamiseen silloin, kun ponin harjaskolot repeävät helposti. 
- Reroottaustyökalu sekä varaneuloja (joista pitää itse leikata silmän kärki pois).
- Irrotettuja häntäniittejä ja -prikkoja, jos haluaa kasata hännän á la original.
- Nastoja harjaskolojen laajentamiseen.

Vesivärisetti ja toinen vanha hammasharja repinkkaukseen tai jouhien liukuvärivärjäykseen.

Maalien korjailuun tai kustomointiin:
- Maalia. Pirusti maalia, koska jos et käytä näitä maalitötsiä parin kuukauden kuluessa avaamisesta, ne kovettuvat tai sitten purkin sisäosa jakaantuu mystisesti kahdeksi: värittömäksi lääryksi ja kivikovaksi väriköntiksi purkin pohjalle. Maalin täytyy olla notkeaa, jotta etenkin pienten yksityiskohtien maalaaminen onnistuu.  Game Colorit / Warpaintit ovat ihan jees, Citadelin maalit toimivat myös. Myös mattalakka ja kiiltolakka tulevat tarpeeseen.
- Sekoitusastioita. Jos sinulla on pieniä lapsia ja syötät heille purkkiruokaa, ota ihmeessä purkkien kannet talteen; ne ovat erinomaisia maalinsekoitusastioita, eikä niitä edes tarvitse pestä, vaan ne voi heittää roskikseen.
- Kymmenkunta eri kokoista pensseliä. Vähintään kaksi, mieluiten kolme, jokaista kokoa. Miksikö? Koska etenkin kapeat, yksityiskohtien maalaamiseen tarkoitetut pensselit ovat yleensä vaihtokunnossa 5-10 maalauskerran jälkeen, eikä mikään ota päähän enempää kuin se, että sinulla on vielä puoli symbolia tai 1/4 silmää maalaamatta, ja suti muistuttaa jo entisen isännän parranreuhkaa. Jos sinulla on useampi varastossa, ei tarvitse lähteä kesken kaiken kauppaan, vaan voit nakata huonon pensselin mäkeen ja jatkaa työtä uudella. Et pysty maalaamaan hyviä silmäripsiä, jos pensselin karvat sojottavat mikä minnekin. Et vaan pysty. 

Laaja varasto ponikarvaa. Mieluiten yksi pussi jokaista yleisintä sävyä, esim. Wisteria, Heartthrob, Pussycat, Water Nixie, Virgin Snow. Kannattaa myös ehdottomasti säilyttää vanhat, hyväkuntoiset ponihännät; niitä voi käyttää toisille poneille.

Ja lopuksi: Näppärät sormet ja toisinaan ruista ranteeseen, sillä ponien päät voivat olla yllättävän tiukassa.

Ja paljon, paljon, PALJON kärsivällisyyttä =)

Tässäpä shy pose Confettin uusi elämä: kustomi nimeltä Zalmiak. Tämä oli tilaustyö, jonka tein ostajan toiveiden mukaiseksi. 

Olen tarkka baittiponien kunnosta: en kustomoi poneja, jotka ovat kunnostettavissa pienellä tai isommalla vaivalla. Yleisiä poneja, kuten Lemon Drop tai tämä Confetti, voi kustomoida melko huoletta, mutta harvinaisemmat ponit kannattaa ennemmin kunnostaa. Näitä poneja ei enää saa kaupoista, joten niiden "tuhoamiselle" pitää olla painava syy (kuten se, että ne näyttävät paremmalta kustomoituna kuin alkuperäisessä asussaan).

Tämä Confetti oli niin törkyinen, ettei sitä enää oikeastaan kannattanut kunnostaa:

Korvaa oli purtu, kroppa oli täynnä pippurilikaa ja silmät ja symbolit olivat kuluneet. Niinpä se sai uuden lookin.

Tällainen Baby Count-A-Lot tarttui mukaan 90 sentillä:

Likainen, jouhet pätkitty, tussijälkiä, toista korvaa hiukan purtu... mutta maalit olivat priimat. En raaskinut jättää sitä sinne, joten ostin sen ja pistin kuntoon.

Jouhien sävy on Dollyhairin Water Nixie. Poni sai vähän aknevoidetta pahimpiin tahroihin, mutta kurkun punertava tahra ei lähtenyt, vaikka haalistuikin. Taidan laittaa tämän myyntiin, tämä sarja ei ole suosikkejani :/

Ja sitten Honeysuckle, joka kotiutui vähän rähjäisenä:

Ei pahoja vikoja: vain takkuiset jouhet, pintalikaa, punaista pistettä vasemman etujalan sisäsyjrässä ja muutaman sentin leikattu hännänpää.

Tämän ponin nimi on muuten suomennettu aika mielenkiintoisella ajatuskaavalla, jota en lähde edes arvailemaan. Honeysuckle on siis suomeksi kuusama, muuan kukkiva pensas. Niin että mikäpä parempi suomenkielinen nimi kuin Mesimur! No hei, honey on yhtä kuin hunaja, mesi, vai mitä? Mutta mitä se mur on sitten tarkoittavinaan? 

Joka tapauksessa, tässä tämä muriseva poni siistittynä:

Näin kauniit orkkiskiharat sillä on harjassa:

Eihän minun pitänyt ostaa ikinä geenelosia, kun ne ovat niin pikkuisia ja omituisen näköisiä. Elleivät peräti rumia, kun verrataan G1-poneihin. 

Mutta kuinkas kävikään.

Ne vaan lisääntyy.

Nyt minulla on jo neljä, tai oikeastaan kolme, koska annoin Applejackin tyttäreni keräilyhyllyyn. 

Lyra Heartstrings oli saapuessaan vähän reppana:

Pikkuisen harja oli pätkäisty. Päätin uusia sen, vaikka Lyralle 100% vastaavaa vihreää ei löydy Dollyhairista. Käytin Mermaidia (joka on hiukan liian sinistä) ja Virgin Snow'ta. Tein roottauksen irrottamatta päätä.

Nyt Lyran kelpaa:

Ja sitten tuli Sunset Shimmer, ilmeisesti tarinan pahis:

Tämäkin oli niin vinkeän näköinen, että minun oli pakko ostaa se hyllyyni.

Ja viimeisimpänä Rarity:

Jollen ihan väärin käsittänyt Mylittlewikin sivulta, tämä on Rarityn 3. versio. 

Ovathan nuo sittenkin aika söpöjä. Eivätkä vie yhtä paljon tilaa hyllyssä kuin G1:set tai G3:set :-D

Baby Apple Delight:

Likainen, jouhet pätkitty. Tällä ponilla on hiukan mystinen keltaisen sävy. Se ei ole ihan Golden Delicious, eikä myöskään tummempi Mango Tango; Butterfly osuu aika lähelle. 

Rerootattuna ja pestynä:

Sparkler:

Tällä oli samoin pintalikaa, symboleissa kulumaa ja harjaa pätkitty. Symboleille en tehnyt mitään, sillä hilesymboleista ei saa edes korjaamalla alkuperäisen näköisiä, joten vain hiukan kuluneet jätän mieluummin sikseen. Mutta uusin etuosan harjasta ja siistin ponia muutenkin vähän:

Italy Seashell:

Tällä ponilla oli niin hauskan näköinen harja, että oli lähestulkoon sääli uusia se: näytti siltä kuin joku olisi leikannut sille 80-luvun kasarirokkitukan takatukkineen kaikkineen :-D 

Nivanaponit, kuten nämä italyt, ovat siitä hankalia rootattavia, että niiden jouhien värit saattavat vaihdella normiponien jouhien väreihin verrattuna, eikä niille välttämättä löydy sävyvastaavuutta Dollyhairista. Niin on tämänkin vihreän sävyn kanssa: se on kuin Lucky Cloverin ja Envyn väliltä, mutta täsmällistä vastaavuutta sille ei ole olemassa. Omistajan suostumuksella tämä poni sai uudet jouhet Unlucky Cloverista. Tämän yksilön silmät olivat rumat, mutta en alkanut korjailla niitä, sillä italy-poneilla silmät on yleensäkin lätkitty vähän sinne päin ja takaripsikin saattaa puuttua kokonaan. 

Valmis:

Majesty:

Likainen, takkuinen ja symbolit hävinneet. Tällä oli jo niin pahat symbolikulumat, että korjaaminen kannatti. 

Majestysta on useita eri versioita, ja näiden jouhien väri vaihtelee. Se saattaa olla puhtaan vaaleansininen eli Water Nixie tai sitten turkoosinsininen Atomic Turquoise. Atomic Turquoise haalistuu aikaa myöten, joten jos uusii vain osan harjasta, uusi sävy ei välttämättä käy yhteen vanhan kanssa.

Valmista:

Firefly:

Tämä Firefly oli takkuinen ja lisäksi pahin pippurilikatapaus, jonka olen nähnyt. Ponin kroppa oli kauttaaltaan TÄYNNÄ pieniä mustia pisteitä. Yritin saada niitä lähikuvaan, mutta koska kamerani on vanha kuin taivas, kuvasta ei erotu kovin paljoa. 

Apuun tuli Patapata.

Näillä saippuavillalevyillä ponin saa hangattua turvallisesti puhtaaksi. Symbolien kohdalla toki pitää olla varovainen, sillä ainakin hilesymbolit katoavat tällä sen sileän tien. Kuumasta vedestä on apua puhdistuksen aikana (se avaa muovin huokoset ja auttaa likaa tulemaan ulos).

Ja valmis:

MLP Wikin mukaan tämä on Rainbow Power Applejack. Ei siis mikään tavisversio, mutta tuskin kovin arvokas. Onhan sillä hiukan kummallinen tuo tinseliviritys harjassa, mutta annettakoon se anteeksi, koska se katselee niin söpösti isoilla silmillään.

Kampasin ja siistin neidin, ja sen jälkeen se pääsi hyllyyn.

(Minusta nämä G4-ponit näyttävät enemmän aaseilta kuin poneilta. Suonette anteeksi, G4-keräilijät.)